Aina ajankohtainen sote-uudistus on karahtanut kiville niin monta kertaa, että vieläkin on vaikea uskoa tuoreimman pääsevän maaliin asti.
Nostan hattua toimitusten sote-kirjeenvaihtajille, jotka ovat vuosia jaksaneet raportoida sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen käänteistä ja pysyä ajan tasalla poliittisten voimien ohjaamista muutoksista hallituskausi toisensa jälkeen. Moni lukija on matkan varrella luovuttanut.
Mediakentälläkin on aistittavissa väsymys. Viimeisimmästä uudistuksesta eniten näkyvyyttä sai uudistuksen nimikikkailu. Sote-alueet ovat käytännössä maakuntia, mutta niistä puhutaan hyvinvointialueina.
Tältä osin selkeään viestintään pyrkinyt hallitus vaikuttaa epäonnistuneen uudistuksen julkistuksessa.
Hyvinvointialue tuo mieleen sen nurkan kylpylästä, jossa hierotaan turvetta naamaan, laitetaan kuumia kiviä raajojen päälle ja pyydetään rentoutumaan.
Ehkä logiikka nojaa siihen, että maailman onnellisimman kansan maa on jaettu vain hyvinvointialueisiin. Vai halutaanko nimipelillä tehdä irtiotto hallituspuolue keskustan vahvaan maakunta-ajatteluun?
Yhdenvertaisuus uudistuksessa ainakin toteutuu, sillä hyvinvointialue koetaan huonoksi nimitykseksi iästä, varallisuudesta, sukupuolesta tai alueesta riippumatta.