Osma Naukarisen kolumni: Suomalaiset voisivat olla luontokansaa

Osma Naukkarinen

Kirjoittaja on eräopas, oikeustieteen maisteri ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.

Elokuun lopussa vietettiin jälleen Suomen luonnon päivää. Media, niin perinteinen kuin sosiaalinenkin, täyttyi ”suomalaisten erityisen luontosuhteen” hehkutuksesta. Suomalaiset ovat luontokansaa, sanotaan.

Puheet suomalaisten erityisestä suhteesta luontoon herättävät koko joukon kysymyksiä heille, jotka omalta osaltaan osallistuvat kamppailuun maamme luonnon monimuotoisuuden sekä ihmisten ja kaikkien muidenkin lajien tulevien sukupolvien puolesta.

Jos suomalaiset ovat luontokansaa, miksi luontomme monimuotoisuus edelleen hupenee hälyttävällä vauhdilla? Miksi metsäluontomme on yksipuolistunut nuoriksi talouspuuplantaaseiksi? Miksi järvemme tummuvat ja rehevöityvät? Miksi maaseudun asukkaat joutuvat monin paikoin elämään ylikansallisten kaivosyhtiöiden malminetsintä- ja kaivoshankkeiden aiheuttamassa epävarmuudessa?

Siksi, että suomalaisten luontosuhde ei ole ollenkaan erityinen verrattuna teollisen sivilisaation muihin maailmankolkkiin, erityisesti muuhun globaaliin pohjoiseen. Suomalaistenkin luontosuhde on resurssi-, ihmis- ja kulutuskeskeinen. Rahaa ja tavaraa himoitaan, ja niitä saadaan myymällä omaa luontoamme.

Unohdetaan siis suomalaisten erityisyys, sillä suomalaiset ovat tuiki tavallista kulutuskansaa. Joillakuilla on ehkä toinen jalka mummolassa maalla tai kesämökillä, mutta sekin ryydittää suomalaisten luontosuhdetta vain luontoa romantisoivana virkistyskäyttönä, joka on sekin pohjimmiltaan hyödyn hakemista muulta luonnolta ihmiselle.

Suomalaistenkin luontosuhde on resurssi-, ihmis- ja kulutuskeskeinen. Rahaa ja tavaraa himoitaan, ja niitä saadaan myymällä omaa luontoamme.

Luontokansaa ei ole sellainen kansa, joka tuhoaa ja alistaa omaa luontoaan. Luontokansoja ovat ne, jotka elävät viisaasti ympäröivää elollista maailmaa kunnioittaen. Ymmärtäen, että heidän oma jatkuvuutensa riippuu ympäröivän elämän yhteisön kukoistuksesta.

Kansallisen itsetunnon pönkittäminen kuvastoilla kauniin ”suomalaisen” luonnon viimeisistä, uhanalaisista rippeistä ja juhlapuheet suomalaisista luontokansana ovat harhaanjohtavaa propagandaa.

Ne ovat sitä niin kauan kuin kansan enemmistön tuella tai hiljaisella hyväksynnällä maamme luonnon monimuotoisuus ja tulevien sukupolvien elinolot alistetaan taloudelliselle voitontavoittelulle, ja määrätietoiset toimenpiteet monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseksi odottavat yhä toteuttamistaan.

Silti uskon, että syvällä suomalaisten sielunmaisemassa hehkuu edelleen muinainen taju yhteenkuuluvuudesta ihmistä laajempaan luontoon. Fossiilienergian aiheuttama humala, rahan mahti ja tavaroiden himo ovat vain lähestulkoon sammuttaneet sen.

Tässä hiipuvassa kipinässä piilee erityinen luontosuhteemme, joka meidän täytyy taas puhaltaa liekkiin ja olla todellista luontokansaa, joka ei luonnon elinvoiman turmelemista vaieten hyväksy.

Keskustelu