Matilda Saarikosken kolumni: Tupakka on suuri kusetus

Matilda Saarikoski

Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden avustaja

Ärsyttää, kun kaverit polttavat. Sanon tämän silläkin uhalla, että kuulostan liian tiukkaa kukkahattupipoa käyttävältä tädiltä.

Kaverien röökaaminen ärsyttää käytännön syistä. Kun kesken baari-illan joku heilauttaa tupakka-askia kysyvästi, yhtäkkiä kaikki ympäriltä kaikkoavat. Röökaavia kavereita joutuu aina odottamaan, terassilla joku puhaltaa huomaamattaan savut naamalle ja puistossa hengailun jälkeen koko vaatekerta haisee tuhkakupilta.

Suurin syy harmitukseen on kuitenkin se, että tykkään kavereistani äärettömän paljon. En haluaisi kenenkään sairastuvan vakavasti tupakoinnin takia.

Myönnän, että olen itsekin entinen tervakeuhko, ja toisinaan yhä pummaan savukkeen, kun tulee fiilis.

Ymmärrän, miksi ihmiset polttavat. Silloin kun polttaa röökiä, se on ihanaa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun on nikotiinikoukussa, ja nautiskelee aamulla päivän ensimmäistä röökiä kuppi tuoretta kahvia toisessa kädessä.

Tupakointiin liittyy tietty charmikas ”hälläväliä”-elämänasenne. Tupakoitsija on kapinallinen, joka toimii tietoisesti päinvastoin kuin terveysviranomaiset haluaisivat ja haittavero ohjaa.

Samaan aikaan kun oikeassa maailmassa tupakoiminen on vähentynyt, valkokankaalla röökataan yhä enemmän. Esimerkiksi Quentin Tarantinon Once Upon A Time In Hollywood -elokuvassa tupakka esiintyy 394 kertaa. Kulttuurisessa kuvastossa röökinpolttoon liittyy yhä seksikkyys, ei kellertävä iho ja limainen yskä.

Tupakkateollisuus on onnistunut luomaan niin vahvan mielikuvan tupakoinnin cooliudesta, että siitä on vaikea oppia pois. Nurinkurisinta on, että tupakoinnin rajoituksia vastustavat tuovat yleensä pääargumenttinaan esiin yksilönvapauden. Valtio ei saa kieltää ihmisiä polttamasta, sillä tupakointi on ihmisen oma päätös. Aivan kuin tupakkateollisuuden vuosikymmeniä kestäneellä lobbauksella ei olisi mitään vaikutusta siihen päätökseen.

Jos tupakka keksittäisiin nyt, harva maksaisi kahdeksaa euroa askista pahanhajuisia kääryleitä, joilla ei saa edes päätä sekaisin.

Tupakan terveysvaikutuksista puhutaan paljon, mutta sen tuotantoon liittyvät ongelmat eivät ole yhtä usein tapetilla.Tupakantuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta, sillä tupakkapeltoja varten raivataan joka vuosi suuria metsäalueita.

Kun tupakoinnista on tullut vähemmän trendikästä korkean tulotason maissa, tupakkayhtiöt ovat suunnanneet kehittyvien maiden markkinoille. Tupakointi syventää köyhän väestön taloudellista ja terveydellistä ahdinkoa. Tupakanviljelijöitä käytetään myös usein taloudellisesti hyväksi.

Tupakkateollisuus ja lääketieteelliset laitokset tutkivat tupakan vaarallisuutta pakottamalla eläimet hengittämään savua. Tällaisissa eläinkokeissa on käytetty muun muassa koiria, apinoita, kaneja ja rottia. Tupakka aiheuttaa kärsimystä myös sademetsän villieläimille, kun niiden koti kaadetaan tupakkaviljelmien tieltä.

Ihmiset karttavat usein esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden tai pikamuodin ostamista. Kaikkein tiedostavinkin kuluttaja saattaa silti napata kaupasta mukaan röökiaskin.

Kukaan ei ole kulutustottumuksiltaan pyhimys, mutta ehkä iänikuisen keuhkosyövästä varoittelun sijaan voitaisiin useammin nostaa esiin myös tupakkateollisuuden muita vaikutuksia. Itse jättäisin varmemmin ostamatta askin, jossa kuvattaisiin syövän sijasta vaikkapa kotinsa menettänyttä apinaa.

Keskustelu