Esa Linnan kolumni: Onnea nuorisotyö!

Esa Linna

Nyt on kansallinen nuorisotyön viikko. Nuorisotyön viikolla nostetaan esille valtakunnallisesti nuorisotyöntekijöiden, järjestöjen, kuntien ja seurakuntien tekemää arvokasta työtä nuorten hyväksi. Viikon vastuuorganisaatio, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi kannustaa paikallisia toimijoita, kuntia, järjestöjä ja nuoria järjestämään tempauksia, teemapäiviä ja tilaisuuksia nuorisotyön juhlistamiseen. Tämän vuoden teemana on nuorten yhteiskunnallinen osallisuus paikallisella tasolla.

Oma kosketukseni nuorisotyöhön alkoi teini-ikäisenä Ylivieskassa, sillä paikallinen nuorisotoimi vuokrasi bändeille keskellä kaupunkia sijaitsevaa treenikämppää, joka oli samalla elävän musiikin yhdistyksen, YRMY Ry:n (Ylivieskan rytmimusiikin ystävät) pääkallopaikka Yrmylä.

Tuolloin 80-luvun loppupuolella rockin soittamiseen tarkoitettu kokonainen, kaksikerroksinen omakotitalo noin 12 000 asukkaan kaupungissa on näin jälkeenpäin ajateltuna ollut uskomattoman hieno kädenojennus paikalliselle alakulttuurille. Varsinkin kun ajattelee, kuinka monta kertaa nuorisotoimi suostui aukaisemaan ovet uudestaan teini-ikäisten metallipäiden ja punkkareiden törttöilyjen jälkeen. Niistä ei sen enempää tässä kolumnissa, mutta vinkkinä: netistä löytyy Yrmylä-aiheinen poliittisesti epäkorrekti radio-ohjelma.

Ylivieskan nuorisotoimi myös auttoi keikkojen järjestämisessä juuri oikealla tavalla. Kaupungista myönnettiin takuurahaa siltä varalta, jos keikat menevätkin lipputulojen puolesta persiilleen. Kerroimme hoitavamme kaiken muuten itse ja niin meidän annettiinkin tehdä.

Kuinka monta kertaa nuorisotoimi suostui aukaisemaan ovet uudestaan teini-ikäisten metallipäiden ja punkkareiden törttöilyjen jälkeen.

Nyt 20 vuotta nuorisotyössä olleena allekirjoitan edelleen sen saman ajatuksen, että nuorisotyöntekijöiden on hyvä oppia olemaan taustalla tukena ja havaitsemaan sen, milloin nuorten kannattaa antaa itse toteuttaa itseään mahdollisimman pitkälle omin avuin. Toiminnalle tulee kuitenkin antaa tietyt rajat ja opettaa vastuuta. Nuorten on hyvä tietää, että aikuiset ovat taustalla auttamassa siinä vaiheessa, kun mahdollisia haasteita ja ongelmia ilmenee.

Nuorten yhteiskunnallisessa osallisuudessa tärkeää on ennen kaikkea se, että nuoret kokevat tehneensä asioita itse. Jos tunne on se, että he toteuttavat vain nuorisotyöntekijöiden toiveita, jää sitoutuminenkin puolitiehen.

Nuorisotyö onkin pitkälle kuin vanhemmuutta. Vastuun antamista, rajojen asettamista, kuuntelemista ja tukemista sopivassa suhteessa. Haasteita ja esteitä poistava, aikuislähtöinen curling-nuorisotyö voi olla turvallinen työtapa, mutta siitä eivät nuoret välttämättä opi mitään. Nuorisotyöntekijät voivat saada tällaisesta työstä toki itselleen hyvän mielen ja paljon selkääntaputteluja sosiaalisessa mediassa, mutta itse osallisuus ja nuorilähtöisyys jää tällöin toteutumatta.

Muistetaan antaa tarpeeksi tilaa nuorille. Se ei ole välinpitämättömyyttä.

Kirjoittaja on nuorisonohjaaja ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja

Keskustelu