Avainsana: kunnioitus

Osma Naukkarinen

Kolumni

Kestävyys on pitkään ollut avainsana, kun on puhuttu ympäristökriisin ratkaisemisesta. Kestävyyden käsite on kuitenkin ongelmallinen: jonkun on määriteltävä, mikä on kestävää ja mitä kestävyydellä ylipäätään tarkoitetaan. Käsite on väistämättä politisoitunut.

Entä jos puhuisimmekin siitä, mikä on elämää kunnioittavaa? Parempaa ihmistoimintaa ohjaavaa arvoa ei tule mieleen. Olemmehan maapallon elämää itsekin, ja lopulta ihmisten selviytyminen on täysin riippuvaista elämän monimuotoisesta kukoistuksesta. Elämä on harvoja jäljellä olevia, yleisesti pyhäksi koettuja asioita.

Havainnollistan asiaa käyttämällä metsäta­loutta esimerkkinä. Joskus sanotaan, että Suomessa harjoitetaan maailman kestävintä metsätaloutta. Samaan aikaan hälyttävä metsälajien ja -elinympäristöjen uhanalaistuminen Suomessa jatkuu vallalla olevan metsätalouden seurauksena. Jokin yhtälössä ei täsmää.

Ongelma on kestävyyden tulkinnanvaraisuudessa. Puhutaanko puubiomassan kasvun kestävyydestä vai metsäluonnon monimuotoisuutta säilyttävästä ekologisesta kestävyydestä? Eli vaikka puuta kasvaisi kuutioina enemmän kuin sitä hakataan, se ei tee hakkuista ekologisesti kestäviä.

Kestävyydestä on siis vaikeaa muodostaa käsitystä kääntymättä sitä määrittelevien asiantuntijoiden puoleen. Tekninen termi ja sen mahdollistama tarkoitushakuinen propaganda vieraannuttavat meidät omista kokemuksistamme, arvoistamme ja tunteistamme – syvästä ihmisyydestämme.

Toisin on, kun puhutaan elämän kunnioittamisesta. Valta tiedosta on tällöin meillä itsellämme, ei totuuksia sanelevilla auktoriteeteilla.

Voit kuvitella itsesi varttuneeseen, sammalpeitteiseen metsään. Ympärilläsi avautuu paikalle ominainen elämän yhteisö – lajien kirjo, joka on kauan kehittynyt tällä paikalla. Kuvittele sitten avohakkuu jyllättyine maineen kyseiselle paikalle. Onko teko ollut metsää kun­nioittava?

Näin kukaan ei voi sanella meille, mitä meidän pitäisi ajatella, emmekä toisaalta voi itse piiloutua auktoriteettien teknisten lausuntojen taakse. Meidän on otettava vastuu omista käsityksistämme ja valinnoistamme.

Mitä elämän kunnioittaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi otetussa metsätaloudessa? Metsänkäyttö perustuisi siihen, miten metsästä saataisiin tarvittava siten, että tuotettaisiin mahdollisimman pieni häiriö olemassa olevan elonyhteisön jatkuvuudelle.

Laatu korvaisi määrän, ja puusta jalostettaisiin ensisijaisesti pitkäikäisiä, korkean jalostusasteen tuotteita. Samalla edistettäisiin metsänantimien käyttöä ravintona ja rohdoksina.

Elämää kunnioittava metsätalous voisi hyödyttää metsänomistajia puun arvon nousuna ja olla Suomen vaihtotaseellekin mannaa, jos halvan sellun sijaan puuta menisi vientiin pitkälle jalostettuna.

Elämän kunnioittaminen olisi tärkeä ohjenuora niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin tervehdyttämiselle. Sitä kannattaa pohtia omaa elämää suunnatessa ja eri tahojen kestävyyspuheita arvioitaessa.

Keskustelu