Musiikki kaiken jälkeen

Olli-Pekka Moisio

Kolumni

Sarah Pinskerin vuonna 2019 ilmestynyt romaani A Song for a New Day on poikkeuksellisen ajankohtainen. Tarinan keskiössä ovat äkillisen pandemian iskeminen, liikkumisen vapauden rajoitukset ja ihmisten kapina kokoontumiskieltoja vastaan. Pinsker kuvaa lähitulevaisuudessa elävän rockmuusikon ja musiikkifanin tarinan, joka tuntuu tällä hetkellä jopa pelottavan enteelliseltä. Lukiessani kirjan sivuilla ja päivän sanomalehdissä virus järjestää maailmaa uudelleen, maailmantalouden romahdus lymyää nurkan takana, yhteiskuntien perusarvoja arvioidaan uudelleen ja elävän musiikin esittäminen on muuttunut ongelmalliseksi.

Sekä kirjassa että omassa elämässämme ilmenevä tilanne on nimetty ”uudeksi normaaliksi”, joka pakottaa kehittämään uusia sosiaalisia ja teknologisia ratkaisuja.

 

Etäkoulun ongelmat ja ihmisten kokema yksinäisyys herättävät huolta. Nämä teemat koskettavat myös musiikkimaailmaa. Musiikki on yhteisöllinen voima, joka yhdistää ihmisiä, mutta pandemian aikana kokoontumisia rajoitetaan. Tulevaisuuden musiikkimaailmaa pohdittaessa onkin mietittävä musiikkibisneksen sosiaalista perustaa suhteessa elävän musiikin rituaalisuuteen. Musiikin esittämisen rooli on ollut valtaisa ihmiskunnan historiassa, ja nyt virus uhkaa tätä kulttuurista jatkumoa.

Pinskerin kirja esittelee punkahtavan lauluntekijä Luce Cannonin, joka on juuri saanut aikaiseksi hitin. Hänen loppuunmyydystä konsertistaan tulee kuuluisa ”viimeinen konsertti”, koska samaisena iltana koko Yhdysvaltoja järisyttää katastrofaalinen tapahtumien sarja, joka pysäyttää koko yhteiskunnan. Cannonin tarinan rinnalle asettuu innokkaan parikymppisen musiikkifani Rosemary Lawsin tarina. Lawsiniin tutustumme vuosia katastrofin jälkeen hänen työskennellessään etätöissä verkkokauppaa hallitsevassa megakorporaatiossa.

 

Vaikka suuret ja pienet konsertteja järjestävät tahot ovat monin tavoin haastavassa tilanteessa tällä hetkellä, musiikin voima ei kuitenkaan näytä heikkenevän. Pinskerin kirja on monitahoinen kuvaus juuri tästä voimasta. Haastavasta tilanteesta voi syntyä jotain uutta ja parempaa, jos tälle annettaisiin mahdollisuus. Nykyisellään muusikot ovat joutuneet suurien kiertuemonopolien kynsissä teknokraattiseen hamsterin juoksupyörään. Levytetyn musiikin arvon romahdettua heidät on pakotettu osallistumaan. Maailmalla ehdotetut ratkaisut kuristavaan tilanteeseen, perustuvat nekin lopulta osakkeenomistajien intresseille. Toisaalta jo nyt moni pienempi yhtye ilmentää omaleimaista vastarintaa esimerkiksi kotikutoisina stream-keikkoina. Yhteisöllisyys kuplii myös pandemian aikana.

Luce ja Rosemary jäsentävät uudelleen omaa maailmaansa musiikin kautta. Luce pyörittää laitonta musiikkiklubia rajoitustoimista huolimatta, koska hänelle klubi on rock-musiikin pyhättö ja yritys rakentaa jotain parempaa. Tälläkin hetkellä Yhdysvalloissa musiikki on palannut kaduille muun muassa liikkuvina konsertteina ja pop up -konsertteina. Spontaanit musiikkitapahtumat olivatpa ne jazzia, hip hopia tai rock-musiikkia, kytkeytyvät pitkään protestitraditioon. Tapahtumia järjestävät ihmiset kokevatkin, että meidän tulisi radikaalisti uudelleen ajatella musiikkimaailma nykyaikaa varten. Juuri tästä riippumattomuudesta ja oikeamielisyydestä Pinskerin kirjan päähenkilöt olisivat olleet ylpeitä. ”Pelko on virus, musiikki on virus, rokote ja parannus”.

 

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Keskustelu