Päivä, joka katosi

Sami Rahkonen

Kolumni

Heräsin lauantaina seitsemän aikoihin. Takana oli kahdeksan tuntia unta. Ehkä sen takia mielessä kävi ajatus lenkistä.

Ikkunasta tulvivan valon perusteella ulkona oli pilvistä. Otin puhelimen ja katsoin, millaista säätä päivälle on luvattu. Sadetta, koko päiväksi. Vielä ei kuitenkaan ropissut, joten pihalle voisi lähteä hyvissä ajoin.

Kun kännykkä oli kädessä, vilkaisin somea. Tutulla oli syntymäpäivä. Joku oli pyöräillyt, joku toinenkin. Joku oli töissä, jollakin oli sponsorointisopimus jonkin firman kanssa. Jonkun tilin oli kaapannut huijari.

Joku etsi vuokralaisia ja linkkasi ilmoituksen vapaasta asunnosta. Asunnosta tuli mieleen edellispäivänä sähköpostiin tullut kuntoraportti kiinnostavasta asunnosta. Ryhdyin lukemaan sitä. Raportti oli perusteellinen. Hyvä niin. Myös energiatodistus oli mukana.

Raporttien jälkeen piipahdin Etuovessa. Sinne oli tullut pari uutta kohdetta: Koulut kaukana, kylppäri remonttia vailla, öljylämmitys. Ei.

Siirryin seuraavaan. Sitten seuraavaan. Sitten vilkaisin vielä eilen paikan päällä nähdyn talon kuvat ja tiedot. Lopuksi vaihdoin hakuehtoja ja leikittelin ajatuksella lähes uudesta talosta.

Kello tuli yhdeksän. Nousin. Söin jogurttia ja mysliä ja katsoin lasten voltteja olohuoneessa. Lattia oli peitetty makuuhuoneista tuoduilla patjoilla. Ei satanut vielä.

Hain lehden ja join kahvin. Lehdessä oli lisää asuntoja. Uppouduin niihin. Otin lisää kahvia. Televisiosta tuli hauskoja kotivideoita. Lapset katsoivat niitä, minä vilkaisin lämpömittaria: alle kymmenen astetta, mutta ei sada. Naapuri lämmitti takkaa tai saunaa. Luultavasti takkaa.

Poika halusi siirtää pelikoneen omaan huoneeseensa. Annoin luvan. ”Mikä tuo ääni on?”

Vanha televisio oli alkanut surista virtajohdon juuresta. Surina voimistui. Repäisin johdon irti pistokkeesta. Surina lakkasi. Kannoin vanhan rotiskon saman tien pihalle. Se oli muutenkin tarkoitus hävittää, kun tilalle oli saatu vähemmän käytetty.

Mitä jos se olisi syttynyt?

Avasin verkkopalvelusta vakuutussopimuksen ja varmistin, mitä se korvaa. Korvaisi tulipalon. Kello oli 12. Nyt alkoi sataa.

Nostin vähemmän käytetyn television pojan huoneeseen ja ryhdyimme asentamaan pelikonetta. Samalla päätettiin tehdä hänelle oma tili, johon pelisaavutukset tallentuisivat. Sitä ennen piti yhdistää laite verkkoon, siihen tarvittiin salasana.

Sen jälkeen tarvittiin aikuisen tili. Sen salasana oli unohtunut, piti luoda uusi. Ei onnistunut laitteesta, piti mennä verkkoon. Soitin veljelle ja varmistin, ettei se maksa mitään. Hän on perillä peliasioista.

Tiliin piti asentaa ikäraja, aikaraja, nettiraja ja saldoraja. Hiusrajaa ei kysytty.

Kokeiltiin tiliä. Tuli säädettyä jokin raja liian tiukaksi, sillä pelit eivät käynnistyneet. Kokeiltiin uusiksi. Ei onnistunut. Sammutettiin kone ja käynnistettiin uudelleen. Nyt onnistui. Asensin televisioon vielä digiboksin, että kanavat näkyisivät, sillä television oma viritin on rikki.

Töpseleitä oli vaikea saada seinään sängyn vuoksi. Päätettiin vaihtaa huonekalujen järjestystä. Sade lakkasi. Kello oli jo yli kaksi. Talossa tuoksui ruoka.

Kello käy neljää. Taaskaan ei sada, mutta ei heti ruoan jälkeen voi lähteä lenkille. Jos hetkeksi oikaisisi itsensä. Voisi katsoa jakson Metsoloita Areenasta. Edellisiltana Risto oli joutunut masennuksen takia psykiatriselle osastolle. Vilkaisen vielä somea. Porukka näyttää olevan lenkillä.

Harkitsen saunan lämmittämistä. Ehtisi kerrankin saunoa ajoissa. Lapset odottavat illan viihdeohjelman finaalia. He sanovat sitä Masked Senioriksi. Kuulostaa kovin ajankohtaiselta.

Vieläköhän ennen saunaa ehtisi lenkille...

Keskustelu