Korona ja kasvot

Olli-Pekka Moisio

Kolumni

Michiganin yliopiston luonnontieteellisessä museossa on esillä elävän kokoinen veistos ihmislajin esivanhemmasta malapanapinaihmisestä, joka koskee koukistuneella etusormellaan korvaansa. Korealaisessa 600-luvulta peräisin olevassa patsaassa pohdiskeleva Buddhan oppilas pitää kättään poskellaan.

Meille on vaikeaa olla koskematta omiin kasvoihin. Erään tutkimuksen mukaan koskemme kasvojamme vähintäänkin 15 kertaa tunnissa. Australialaiset tutkijat asettivat lukeman 23 kertaan.

Koronakriisi on kriisi taloudelle, sosiaalisuudelle, mutta se on myös sitä kasvojen koskettelulle. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti tiedotustilaisuudessaan maaliskuussa: ”En ole koskenut kasvoihini viikkoihin … minulla on sitä ikävä”.

Valtioiden johtajat ja terveysviranomaiset kuuluttavat yksikertaiselta vaikuttavaa ohjetta: pese kätesi ja älä koskettele kasvojasi.

Kasvojen koskettelu läpäisee historiamme ja se on ikuistettu taiteessa ja kirjallisuudessa. Aatami kuvataan paratiisista karkottaminen yhteydessä kädet silmiensä edessä. Käsien ja kasvon liitto ikuistuu ShakespearenRomeossa ja Juliassa, kun Romeo ihailee Juliaa parvekkeellaan: ” Kah, kuinka poskeaan hän käteen nojaa! Oi, jos tuon käden sormikas ma oisin, Koskettaa tuohon poskeen saisin!”.

Edward Munchin maalaus Huuto, Augusto Rodinin patsas Ajattelija, Édouard Manet’n maalaus Aamiainen ruohikolla ja Dorthea Langen valokuva Florence Owens Thompsonista.

Useat ilmauksistamme ovat sanattomia. Leikkikentällä leikkivät lapset lällättävät peukalot korvissaan kämmenet ja sormet heiluen. George RoyHill’s elokuvassa Puhallus rikolliset hipaisevat nenäänsä viestiäkseen toisilleen ja CasablancassaHumphrey Bogart koskettaa pehmeästi Ingrid Bergman leukaa tätä rauhoittaakseen elokuvahistorian romanttisimmassa kohtauksessa.

Lista olisi loputon ja kun siihen lisättäisiin emojit, gifit, SMS-viestit, niin olisi helppo päätyä pohtimaan, minkälainen kulttuuri meillä olisi sen jälkeen, jos kasvojen koskemisen kielto olisi täydellinen.

Älyköillä on valokuvissaan usein käsi leuallaan tai poskellaan. Aivotutkijat ovat tarjonneet kasvojen koskettelulle erään selityksen.

Tutkijat esittivät vuonna 2014 ilmestyneessä tutkimuksessa hypoteesin, jonka mukaan spontaani kasvojen koskettelu liittyisi muistin käynnistämiseen, informaatioprosessiin ja tunteiden säätelyyn.

Kukapa meistä ei olisi hieronut kasvojaan monimutkaisen ongelman edessä tai peittänyt kasvojaan käsiinsä surun hetkellä.

Onkin ironista, että meiltä kielletään kasvojen koskettelun juuri silloin, kun tarvitsisimme eniten kosketuksen rauhoittavaa ja ongelmien ratkaisua tukevaa voimaa.

Voi olla, että on olemassa syvempi syy sille, että juuri nyt takerrumme kasvoihimme. Kun elämä muuttuu epätodelliseksi ja henkilökohtaiset sekä yhteiskunnalliset uhat näyttäytyvät konkreettisesti, saattaa kosketus olla vastaus syvään inhimilliseen tarpeeseen.

Kosketus muistuttaa, että olemme vielä olemassa ja että voimme löytää ulospääsyn koronan aiheut­tamasta hädästä.

Keskustelu