Mitä peruutuspeilissäsi näkyy? - Muistokirjoitus kertoo paljon ihmisen elämästä

Olli-Pekka Moisio

Sosiaalisen median analyysivälineitä kehittävän yrityksen Unmetricin perustaja L. Naraya kertoo aloittavansa päivänsä lukemalla New York Times -lehden muistokirjoituksia. Hän pohti eräänä aamuna, mitä nämä muistokirjoitukset kertovat ihmisen elämästä.

Lehtien etusivut täyttyvät yleensä ihmisten epäonnistumisista ja huonoista uutisista, mutta huonot uutiset, jotka yhdistyvät ihmisten onnistumisiin, ovat lehden takasivujen läheisyydessä muistokirjoituksissa. Hän ajatteli, että jos joku pääsee merkittävän päivälehden sivuille kuollessaan, on tämän henkilön täytynyt tehdä jotakin merkittävää eläessään.

Naraya analysoi puolentoista vuoden aikana 2 000 muistokirjoitusta luonnollisen kielen prosessoinnilla, missä muistokirjoitukset syötetään tietokoneelle ja ohjelmisto poistaa kaikki täytesanat ja nostaa esille merkitykselliset, tärkeimmät sanat. Elämän tarkastelu ikään kuin peruutuspeilistä tuottaa pysäyttävän tuloksen.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan maailmanlaajuisesti teknologisten ja lääketieteellisten keksintöjen merkitystä. Myös taloustieteellinen puhe ja sen aallonharjalla oleminen näyttäisi tarjoavan arvostusta. Jos haluat olla arvostettu eläessäsi, kannattaa siis keksiä jokin laite, ohjelmisto, tuottavuusohjelma tai uusi lääketieteellinen hoitokeino.

Muistokirjoituksissa tilanne on kuitenkin toinen. En tarkoita, etteivät teknologiset, yhteiskunnalliset ja lääketieteelliset keksinnöt olisi tärkeitä, mutta jos haluaa muistokirjoituksensa vaikkapa New York Timesin kaltaisen lehden sivuille, nämä seikat eivät näyttele enää keskeistä roolia.

Otsikoissa esiintyvistä sanoista yli 40 prosenttia liittyi elokuviin, musiikkiin, tanssiin ja teatteriin, siis taiteeseen.

Naraya jatkoi selvitystään ja päätyi analysoimaan muistokirjoitusten ensimmäisiä kappaleita. Hän jakoi muistokirjoitukset kahteen ryhmään (kuuluisat ja ei-kuuluisat henkilöt).

Tämä analyysi tuotti mielenkiintoisen tuloksen. Kaikki ihmiset olivat tehneet erityislaatuisia asioita, mutta tärkeimpänä aineiston analyysistä nousi esille se, että he jättivät merkityksellisen ja myönteisen jäljen elämän kudelmaan. He olivat auttaneet kanssaihmisiään, yhteiskuntaa ja maailmaa eläessään.

Z. Todorov tutki keskitysleireiltä pelastuneiden ihmisten muistelmia ja tunnisti niiden sivuilta sankarilliset ja tavanomaiset (arkiset) hyveet.

Sankarilliset hyveet ilmenevät kilpailussa, kamppailuissa ja sodissa itsesäilytykseen tähtäävänä toimintana, kun taas arkiset hyveet ilmenevät lämpönä ja huolenpitona sekä inhimillisen arvokkuuden ylläpitämisenä, paitsi tavanomaisissa ihmisten välisissä kohtaamisissa, myös esimerkiksi keskitysleirin kaltaisessa äärimmäisessä ympäristössä.

Arkisten hyveiden mukaisessa elämässä korostuu arkipäiväinen moraalinen sankaruus, joka mahdollistaa toisen ihmisen kohtaamisen ja hyväksymisen ilman hyötynäkökohtia, hänen itsensä vuoksi, ja äärimmäisissä tilanteissa jopa toisen seuraamisen kuolemaan tai toisen puolesta uhrautumisen.

Ehkä tunnistamme ihmisyhteisönä juuri arkisten hyveiden mukaisen toiminnan ja arvostamme sitä lopulta enemmän kuin lyhytnäköistä kamppailun tuoksinassa saavutettua itsesäilytykseen tähtäävää sankarillisuutta.

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Keskustelu