Korona erottaa ja yhdistää

Johanna Janhonen

Elämme historiallisia aikoja. Todellakin! Monet ovat nyt viettäneet enemmän aikaa kotona ja perheen parissa kuin koskaan. Ei tarvitse lähteä kouluun, harrastuksiin, tapaamisiin, juhliin, moni ei mene enää edes työpaikalle.

Työmatka on tuumasta toimeen, kun läppäri avataan jo keittiönpöydässä. Introvertit riemuitsevat salaa saadessaan keskittyä aiempaa paremmin töihinsä.

Niin, ellei perheessä satu olemaan myös lapsia, joiden päivähoito tai koulu jäikin yhtäkkiä vanhemman vastuulle ja niitä keskeytyksiä tuleekin, no, keskeytyksettä.

Etätyöstä ja videopalavereista tuli muutamassa viikossa arkea niin aikuisille kuin lapsillekin. Työkavereiden kanssa kokoonnutaan kahvittelemaan Teamsiin, lasten soittotunnit ovat Whats­Appissa ja joogatunnit Skypessä, tyttöjen iltaa vietetään peräkammarissa viinipullon ja Zoomin kanssa ja sukulaiset saatiin samaan pääsiäispöytään Meetissä.

Joku nauttii siitä, kun pääsee samalla kurkistelemaan tuttujen koteihin, toinen tuskailee sitä, mistä löytäisi sekä kuvauksellisen että häiriöttömän palaveripaikan.

Sosiaalinen media elää kukoistuskauttaan. Se pursuaa erilaisia haasteita ja testejä, jotka saavat meidät hetkeksi miettimään jotain muuta kuin koronaa, kaivamaan esiin vanhat valokuvat ja käymään läpi elämäämme.

Arvaa, olenko työskennellyt huvipuistossa vai hautuumaalla? Entä kävinkö Kikan vai Madonnan konsertissa? Kerro, minkä ominaisuuteni haluaisit itsellesi?

Mutta kyllä se koronakin puhuttaa: miksi sairastuneita on noin paljon, vaikka ollaan oltu jo monta viikkoa kotona, onko Ruotsilla sittenkin parempi strategia kuin meillä, pitäisikö Trump lähettää Marsiin ja mitä kiinalaiset oikein salailevat?

Lupasin naapurille viedä hänen roskansa ja nyt hän konmarittaa, rappukäytävässä odottaa joka aamu jätesäkki. Kysyin mummolta, onko hänellä asiaa kauppaan ja pyysin häntä sitten tuomaan maitoa minullekin.

Mutta hei tyypit, katsokaa, mähän näytän ihan huonekasvilta, kun en pääse kampaajalle!

Koronaan sairastuneiden kuulumisia seurataan tarkasti, kauhun sekaisin tuntein. Koskahan se iskee minuun, tai vielä pahempaa, riskiryhmään kuuluvaan läheiseeni?

Monelle yrittäjällekin korona on lähes elämän ja kuoleman kysymys. ­Kauanko tämä kestää? Kestänkö minä, kestääkö yritys? Mistä saamme apua ja miten monimutkaiseksi tämän tukiviidakon voikaan tehdä?

Yrittäjäryhmät käyvät kuumina, ja tunteet heittelevät laidasta laitaan. Raivotaan ja petytään, mutta löydetään myös uusia yhteistyökumppaneita, liikeideoita ja toimintatapoja. Nyt jos koskaan kevät on todellista uudistumisen aikaa!

Se, että jouduimme karanteeniin juuri keväällä on ehkä suuri siunaus: kun valo lisääntyy ja luonto puhkeaa kukkaan, näemme konkreettisesti, että elämä jatkuu ja toivo elää.

Keskustelu